Lomavoudin tarina

Lomavouti on ollut sukupolvien ajan salomailla asuvien, työtätekevien ja lomalaisten pirssi. Pirssillä tarkoitetaan vajaa, puutavaran välivarastoa tai ajureiden seisontapaikkaa. Vihreäkulta toi töitä Savonrannalle ja tilalla yöpyivät kaukana kotoaan työskentelevät metsurit ja tukkilaiset. Miehet uittivat tukit tilan pirssiltä kohti Vuokalan sahaa, Savonrannan kirkonkylälle, koska maantie tehtiin tilalle asti vasta 50-luvun loppupuolella. Sähkö saavutti tilan jo 70-luvun puolessa välissä. 

Tiettömien taipaleiden takana asunut kirkkoväki kokoontui tilalle sunnuntaisin. He työnsivät rannalla pirssissä levänneet veneet vesille ja soutivat kohti Savonrannan kirkonkylää saamaan hengen eväitä ja vaihtamaan maallisempia kuulumisia. Toimitusten jälkeen, takaisin soudettaessa oli mieli keventynyt niin, että monesti ruvettiin kilpasille venekuntien välillä. Naurun ja iloisten kannustushuutojen tuoma energia siivitti viikon hienosti alkuun.

Talviaikaan jouluaamun varhainen kirkkomatka taittui Kaitajärven jäätä pitkin hevosreen kyydissä. Reessä perhe istui heinätäytteisten säkkien päällä ja paksun viltin alla isännän ohjastaessa reen edessä. Paluumatkalla päivän jo valjettua päästettiin hevosvoimat irti. Kilvanajolla otettiin mittaa kenen tilallisen hevonen viekään voiton tällä kertaa.